Joo tää on tällainen randomfiku mille en oo keksinyt otsikkoakaan. Ehdotuksia otan mielelläni vastaan niin kirjoitusvirheissä kuin otsikonvalinnassa. Kiitos.

Tyttö istui kalliolla katsellen kuohuvaa merta kuitenkaan näkemättä mitään.
Hän tärisi, vaikka ilta oli lämmin. Ennen terveen ruumiin voimavarat alkoivat
käydä vähiin, nuori sydän löi yhä harvemmin ja harvemmin, kuin viisarit kellossa,
jonka virta on loppumaisillaan. Lopulta viisarit pysähtyisivät kokonaan.
   
Tyttö oli heikko. Hänen luisevat sormensa ja kylkiluunsa kertoivat omaa,
surullista tarinaa. Lukemattomia kertoja häväisty, jätetty yksin. Tyttö katsoi
kärsinyttä ruumistaan. Katso minua, katso mitä olet tehnyt.

Katkerat kyyneleet valuivat pitkin tytön poskia.
Minä rakastin sinua, annoin sinulle sydämeni. Mitä teit sillä? Heitit pois kuin arvan,
jonka raaputettuasi totesit tyhjäksi. Revit moneen osaan ihan vain huvin vuoksi.
Heitit pois ja unohdit. Niin sinä teit.

Hänen jalkansa olivat pettää, kun hän nousi ylös. Otettuaan yhden vapisevan askeleen
hän kaatui, mutta jatkoi ryömien eteenpäin. Ruhjeet käsissä ja polvissa eivät tehneet
kipeää, sillä hän ei enää tuntenut yhtään mitään.

Arvaa mitä? En koskaan oikeasti uskonut sanoja, joissa vannoit rakkauttasi. Sanoit
minua kauniiksi mutta et sanonut olevani kaikkein kaunein. Sanoit rakastavasi, mutta
et sanonut rakastavasi enemmän kuin ketään muuta. Säästit sanasi sille toiselle, sille
arvalle, jonka raaputettuasi huomasit olevan voittoarpa. Jätit minut yksin, annoit minun
itkeä etkä lohduttanut.

Tyttö nousi hitaasti taas seisomaan ja astui kallion reunalle. Pudottautuminen tuntui
suorastaan helpottavalta ratkaisulta, antautua meren hyiseen syleilyyn ja unohtaa kaikki
paha, mikä maan päällä vaikuttaa, lähteä pois eikä palata koskaan. Lähteä paikkaan, jossa
kaikki on hyvin. Sinne minä menen. Siellä on minun paikkani, hän ajatteli ja sulki silmänsä.

Ja hän oli poissa.