koitinpa värjäillä tänään hiuksia ja hoksasin että tosiaan,
mustaan ei oikeen ruskeakaan tartu. ihana tyvikasvuruskea
tosin tuli -.-'' mutmut, keskiviikkona jos sais mustan hiusvärin ...
tai sitten kestän näillä vielä hetken ja sitten joskus helmikuun
puolessavälissä koitan vaalentaa kunnolla - tai sit en.
musta sopii mulle ni toisaalta, miks ees koittaa muuta?

pianotunnillakin kävin. nyt ku ei oo itellä pianoo täällä vaan
joutunu kituuttaan synalla ni tajuun miten paljon rakastankaa
soittaa pianoa. se on niin vapauttavaa, oikeesti. saa kätkee
ittensä niihin nuotteihin, soittaa suoraan sydämestä.
sitä mie rakastan.

mua ahdistaa kun tiiän että tää viikko on niin täyteen survottu
kaikkee tekemistä sun muuta pakollista juttua. tiistaina bänditreenit,
keskiviikkona sen lumikki-musikaalin harjoittelua, torstaina rippikoulun
kanssa urkukonserttiin ja perjantaina taas lumikkia. lisäks keskiviikkona
pitäis vielä mennä äiten kaverin tykö kun sillä on synttärit ja toki
pitäis niitä lumikkikappaleita itekin himassa harjotella. mun tekee vaan
mieli pelata pokemonia ja olla laiska. JA AINII, torstaina on historian
koe (munmuistaakseni) ja perjantaina kaiketi matikan koe. että jees.
no, kaikesta ollaan tähänki asti selvitty ni tostaki selvitään, eikä tuo
ees kai oo paha.

mutmut meenpä pokemonittaan taas vaihteeks.

CMX - Melankolia

miten vihaankaan puhetta, sanoja
vihaankaan kirjoittamista.
kävelen vain kehää tyhjässä talossani.
ajatukset pelkkiä houreita,
toiveet kuin aamuinen seitti.
koko elämänaika tuhkaa ja sumua.

maailmako painajainen, josta ei voi herätä?
elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä?