tuntuu kun lomakin kiitäis vaan ohi mun silmien
enkä saa siitä kiinni. se menee liian lujaa.

onkohan ees tullut tehtyä mitään 'järkevää'? epäilen.
viikonloppu meni sillain ja tällain, en jaksa/halua
ees selostaa siitä. olisin voinu hillitä itteni paremmin.

selasin tänään tollasta vihkoa, mihin kirjotettiin siskojen
ja äitin kanssa kaikkea mitä päähän tulikaan sillon
kun oltiin egyptissä 07-08 uusvuosi. tuli haikee olo,
vaikka vihasinkin olla siellä kun olisin mielummin ollut
kotopuolessa dataamassa silloisen ihastukseni kanssa.
mut, kokemushan toikin oli ja ei siitä ihastuksestakaan
tullut mitään ni hyvähyvä.

ainiin, ja vielä infottaisin tästä päivästä: en ole
saanut mitään aikaiseksi. :-) ihanaa. poksua oon
hakannu ja kehitelly niitä ihan kivasti ja kävin saunassa,
se siitä. taputtakaa mulle, oon paras.

joskus mietin et onko mulla ihan kaikki hyvin.
mä en tiiä. oon vissiin edellisissäkin postauksissa
tätä jotenkin miettinyt, mut aina vaan se tulee esiin.
yritän kai piilotella jotain, yritän esittää vahvaa ja
auttaa muita vaikka itte tarttisin apua. en yhtään tiedä.

I dreamed I was missing
You were so scared
But no one would listen
Cause no one else cared

oon jotenkin menettämässä otteeni vaikka mun ei pitäis.
mullahan on kaikki hyvin, on perhe ja koti ja musiikki
sunmuut. mut silti tuntuu kuin jotain puuttuis ja oon
vain liian sokea nähdäkseni että mikä se on.

I'm strong on the surface
Not all the way through
I've never been perfect
But neither have you

oon huomionkipeä paska.
anteeks siitä, se vaan on osa mua.
osa, joka on sulanut muhun kiinni.
eikä sitä musta irti saada koskaan.

Forgetting
all the hurt inside you've
learned to hide so well

Pretending
someone else can come
and save me from myself

I can't be who you are.

niinpä.

♥ anni