tein tänään jotain lapsellista. ja tyhmää. en kerro mitä tein,
koska se hävettää itteänikin jo liikaa. se on säälittävääkin
säälittävämpi teko. se minkä tein ois kai helppo selittää sillä,
että olin väsynyt ja kaipasin jollain lailla edes huomiota, mutta
kertokaapas, miksi noi ei vie pois mun syyllisyyttä?

häpeän itteäni. olisin voinu estää sen niin helposti, ettei helpompaa
ookkaan. pitäis osata vaan aukasta suunsa ja sanoo ei. mutta ei,
eipä tietenkään. ei nyt, ei sillä hetkellä.

ja niin, kertokaa mulle vielä sekin että miks se on niin vaikeeta
uskoa faktoihin kun tykkää toisesta niin paljon? miks ei voi uskoa
että siitä ei koskaan tulis yhtään mitään? te kai vastaatte että siks
koska rakkaus on sokea. tai jotain muuta hassua. okei, älkää siis
vastatko mitään. haluun vaan yrittää unohtaa tän kaiken.

jotenkin melankolista ja turhaa tää mun kirjottelu. mutta kirjotan
silti, edelleenkin. ette pääse musta koskaan eroon. (-: sääli.

me muutetaan muuten kaupungista pyhämaahan takaisin.
maaliskuun lopussa, koska äiti on maksanut jo maaliskuun
vuokran kokonaan. en tiiä onko tänne paluu enää hyvä juttu,
mutta pakko se ainakin on. isi on sairas ja se vaatii huoltajaa,
joten onko tässä muuta mahdollisuutta?

ja mä kun sanoin alussa että vihaisin asua kaupungissa. nyt
mä en halua lähteä sieltä. hassua, miten ihmisen mieli muuttuu
eikä pysy oikeen koskaan paikallaan, vakaana. se ei myöskään
koskaa oo tyytyväinen, voisin melkeen rehellisesti sanoa. aina
me halutaan jotain uutta ja jotain lisää. koskaan ei oo hyvin,
vaaditaan kokoajan parempaa, halutaan tavoitella asioita jotka
tekee meidät onnellisiksi. miks?

rahan ja materian ei sanota tuovan onnea, ainakaan aitoa sellasta.
silti se piristää kummasti kun vaikka ostaa uuden paidan tai saa
äidiltä rahaa että voi ostaa jotain tai panna säästöön. eikö se
oo onnea laisinkaan? mitä se sitten on, epäonnea vai? ei se voi
olla sitäkään, sillä epäonnikin on onnea, nurinpäin käännettyä vain.

"Aristoteles puhui kolmenlaisesta onnesta: Ensinnäkin mielihyvä
synnyttää onnellisuuden kokemuksen. Toiseksi hyvä suoriutuminen
jostakin tekee onnelliseksi. Kolmanneksi onni liittyy - tätä voi filosofilta
odottaakin - mietiskelevään, pohtivaan elämäntyyliin."

niinpä, Aristoteleskaan ei puhu materian ja rahan tuomasta
onnesta. no, vitut jostain kreikkalaisesta havuparrasta, minä
ainakin oon onnellinen materiasta ja rahasta ja piste.

poikkean aiheesta nyt kovin turhalla tavalla.
anteeks.

... mikä se aihe olikaan?