kirjat.

ne on mun rakkauslistalla toisena. mietin just, et en osaa
kyllä selittää tästä yhen postauksen verran, mut yritetään.

siis mie rakastan lukia kirjoja. sillon kon mä luen niin sillon
pitää olla ihan hiljaa ja antaa mun olla rauhassa, sillä mä
en oo silloin tavoteltavissa. ei hyvää kirjaa voi lukea sillain
että ei uppoutuis siihen täysin, ei vaan voi. ja yleensäkin,
mun keskittymiskykyni herpaantuu liian helposti ihan yleensäkin
joten on vaan parempi olla hiljaa kun mie luen, ettei tuu
mitään sen kummempia seuraamuksia.

tykkään erityisesti lukea fantasiaa ja muuta vanhaan aikaan
sijottuvaa kirjallisuutta. harry potterit on tiirailtu moneen
otteeseen läpi, ja myönnänpä tykänneeni myös koko twilight-
sagasta. vanhaan aikaan sijoittuvista kirjoista miun lempparit
on ehkä rosalien laulu, joka kertoo hitlerin ajasta, ja noitalapsi
(toinen osa näkijä), joka kertoo jostain intiaaniajasta, en oikeen
tiiä itsekkään. mut ne nappas tosi lujaa sillon, vois melkeen lainaa
tuon noitalapsen uusiksikin nyt tässä kun kirjastossa oon. no mut
anyways, oon aina halunnut lukea tuntemattoman sotilaan mut
toistaiseksi annan sen olla. mulla on koko elämä aikaa lukea se.





sitten mä tykkään myös sellasista kirjoista, joihin voin samaistua.
nuorten ongelmat, ajatukset sunmuut kirjan muodossa on paljon
puhuttelevampia kuin arkipäivän keskellä, mun mielestä. nuorisoa
käsittelevistä kirjoista voin sanoa ehdottoman lempparin, ja se
on tuija lehtisen siivet varpaiden välissä. se oli kaiken hyvän
lisäks koskettava ja tosiaankin, puhutteleva. tosin tykkäsin kans
anna-leena härkösen häräntappoaseestakin, tosin en niin paljon.
siinä vaan oli se allu, se hiton viisas jätkä. niitä sen fraaseja mä
toistelin päässäni melkeen transsissa kon mä sitä luin eteenpäin.
ne oli niin tajuttomia.






haluisin joskus ittekin pystyä kirjottaan kirjan. tällä hetkellä
mulla ei oo pienintäkään hajua, mistä mä sen kirjottaisin mut
eiköhän sekin jostain elämän edetessä putkahtais. kirjottaminen
on tärkee osa mun elämääni, ja haluun kehittyä siinä.voin vaan
kuvitella, millanen olo on kirjailijalla, joka on just keksinyt täy-
dellisen lauseen. mie aion pystyä samaan.